Sähköisen viestinnän tietosuojalaki


Sähköisen viestinnän tietosuojalaki (516/2004) tuli voimaan 1.9.2004. Lailla kumottiin yksityisyyden suojasta televiestinnässä ja teletoiminnan tietoturvasta 22.4.1999 annettu laki (565/1999).

Lain tavoitteet

Lain tarkoituksena on turvata sähköisen viestinnän luottamuksellisuuden ja yksityisyyden suojan toteutuminen sekä edistää sähköisen viestinnän tietoturvaa ja sähköisen viestinnän palvelujen kehittymistä. Lailla pyritään selkeyttämään luottamuksellisten tunnistamistietojen käsittelysääntöjä ja ne ulotetaan yhteisötilaajaan. Lain tavoitteena on myös selkeyttää tietoturvan toteuttamismahdollisuuksia ja antaa pelisäännöt evästeiden käytölle sekä paikkatietojen käsittelylle. Laki sisältää suoramarkkinointisäännöksiä ja säännökset käyttäjän ja poliisin tiedonsaantioikeuksista.

Mihin lakia sovelletaan

Lakia sovelletaan pääsääntöisesti yleisissä viestintäverkoissa tarjottaviin verkkopalveluihin, viestintäpalveluihin, lisäarvopalveluihin (pääasiassa paikkatietoihin perustuvat palvelut) ja palveluihin, joissa käsitellään palvelun käyttöä kuvaavia tietoja. Lisäksi lakia sovelletaan suoramarkkinointiin yleisissä viestintäverkoissa sekä tilaajaluettelopalveluihin ja numerotiedotuspalveluihin.

Tietosuojavaltuutetun tehtävät

Sähköisen viestinnän tietosuojalain ja sen nojalla annettujen määräysten noudattamista valvoo pääasiassa Viestintävirasto.

Paikkatietojen käsittelyä, automatisoitujen järjestelmien avulla tapahtuvaa suoramarkkinointia koskevien säännösten noudattamista ja puhelinluetteloita, numerotiedotuspalveluita sekä käyttäjän erityistä tiedonsaantioikeutta koskevien säännösten noudattamista valvoo tietosuojavaltuutettu.

Teleyritys saa käsitellä paikkatietoja, jollei tilaaja ole sitä kieltänyt. Paikkatiedot ovat sellaisia matkapuhelimen maantieteellisen sijainnin ilmaisevia tietoja, joita käytetään muuhun kuin viestin välittämiseen. Ennen kuin luovuttaa paikkatietoja lisäarvopalvelun tarjoajalle tai yhteisötilaajalle teleyrityksen on varmistuttava, ettei tilaaja ole kieltänyt niiden käsittelyä ja että luovutuksensaaja on saanut paikannettavalta palvelukohtaisen suostumuksen.

Paikannuspalvelut ovat niin sanottuja lisäarvopalveluja. Ketään ei saa paikantaa ilman suostumusta eli paikannuspalvelun tarjoajan on saatava paikannettavalta suostumus ennen paikannuksen aloittamista. Paikannuspalvelut perustuvat teleyritykseltä saatuihin paikkatietoihin, jotka ovat matkaviestinnän välityksessä valttämättömiä (vastaanottava matkaviestinlaite on paikannettava, jotta yhteys voitaisiin luoda). Laki sallii teleyrityksille paikkatietojen käsittelyn myös lisäarvopalvelujen tuottamiseksi, mutta näiltä osin tilaajalla on oikeus kieltää tällainen viestinnän välitykseen kuulumaton paikkatietojen käsittely. Tällainen kielto merkitsee sitä, ettei paikannuspalveluja voi käyttää ennen kuin toistaiseksi voimassa oleva kielto on kumottu.

Kuluttajalle ei saa lähettää suoramarkkinointia sähköpostin tai tekstiviestin välityksellä ilman kuluttajan etukäteen antamaa suostumusta. Palvelun tarjoaja voi kuitenkin käyttää kuluttajalta myynnin yhteydessä saamaansa yhteystietoa samanlaisten tuotteiden ja palveluiden suoramarkkinoinnissa. Myyjän on annettava asiakkaalle mahdollisuus kieltää helposti ja ilman erillistä maksua yhteystietojen käyttö sekä palvelua hankittaessa että jokaisen lähetetyn viestin yhteydessä. Tästä kieltomahdollisuudesta on aina tiedotettava selkeästi kunkin viestin yhteydessä. Yhteisöille esim. yritykselle saa lähettää sähköistä suoramarkkinointia, jollei tämä ole sitä kieltänyt.

1.6.2009 voimaan tulleen, sähköisen viestinnän tietosuojalain muuttamisesta annetun lain (125/2009) mukaan tietosuojavaltuutettu valvoo 13a - 13k §:ssä säädettyjä edellytyksiä käsitellä tunnistamistietoja, kun kyse on maksullisen tietoyhteiskunnan palvelun, viestintäverkon tai viestintäpalvelun luvattoman käytön tai yrityssalaisuuksien paljastamisen ehkäisemisestä tai selvittämisestä.

Linkkejä: