Viestinnän luottamuksellisuus

LSG-Gesellschaft zur Wahrnehmung von Leistungsschutzrechten GmbH v. Tele2 Telecommunication GmbH, C 557/07, EYT 19.2.2009
Työjärjestyksen 104 artiklan 3 kohta – Tietoyhteiskunta – Tekijänoikeus ja lähioikeudet – Tiettyjen liikennetietojen säilyttäminen ja paljastaminen – Sähköisen viestinnän luottamuksellisuuden suoja – Direktiivin 2001/29/EY 8 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun ”välittäjän” käsite

Yhteisön oikeus eikä etenkään teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/48/EY 8 artiklan 3 kohta, kun sitä tulkitaan yhdessä henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla 22.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/58/EY (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi) 15 artiklan 1 kohdan kanssa, ei ole esteenä sille, että jäsenvaltiot säätvät velvollisuudesta luovuttaa yksityisille kolmansille osapuolille liikennettä koskevia henkilötietoja, jotta siviilituomioistuimissa voidaan panna vireille menettely tekijänoikeuksien loukkauksia vastaan. Yhteisön oikeus edellyttää kuitenkin, että jäsenvaltioiden on pannessaan tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8.6.2000 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2000/31/EY (”Direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä”), tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2001/29/EY, direktiiviä 2002/58 ja direktiiviä 2004/48 täytäntöön huolehdittava siitä, että ne nojautuvat sellaiseen kyseisten direktiivien tulkintaan, jolla voidaan varmistaa kyseessä olevien eri perusoikeuksien välinen oikea tasapaino. Jäsenvaltioiden viranomaisten ja tuomioistuinten on lisäksi pannessaan täytäntöön mainittujen direktiivien noudattamisen edellyttämiä toimenpiteitä tulkittava kansallista oikeuttaan näiden samojen direktiivien mukaisesti, ja tämän lisäksi ne eivät myöskään saa nojautua sellaiseen kyseisten direktiivien tulkintaan, joka johtaisi ristiriitaan perusoikeuksien kanssa tai muiden yhteisön oikeuden yleisten periaatteiden, kuten suhteellisuusperiaatteen, kanssa.

Sellaista yhteyden tarjoajaa, joka vain järjestää käyttäjille internetyhteyden, mutta ei tarjoa mitään muita palveluja, kuten muun muassa sähköpostia ja tiedostojen siirto- tai jakopalvelua, eikä valvo käytettyä palvelua oikeudellisesti tai tosiasiallisesti, on pidettävä direktiivin 2001/29 8 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuna ”välittäjänä”.

Irlanti v. Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto, C-301/06, EYT 10.2.2009
Kumoamiskanne – Direktiivi 2006/24/EY – Sähköisten viestintäpalvelujen yhteydessä tuotettavien tai käsiteltävien tietojen säilyttäminen – Oikeusperustan valinta

(Tuomion tiivistelmä)
Direktiivi 2006/24 Sähköisten viestintäpalvelujen yhteydessä tuotettavien tai käsiteltävien tietojen säilyttämisestä oli annettava EY 95 artiklan nojalla.

Yhteisön lainsäätäjä voi käyttää EY 95 artiklaa erityisesti silloin, kun kansallisten säännöstöjen välillä on eroja, jotka ovat omiaan rajoittamaan perusvapauksia tai vääristämään kilpailua ja vaikuttamaan siten suoraan sisämarkkinoiden toimintaan.

Erot, joita oli sähköiseen viestintään liittyvien tietojen säilyttämisestä annettujen kansallisten säännöstöjen välillä, olivat omiaan vaikuttamaan suoraan sisämarkkinoiden toimintaan ja että tämän vaikutuksen voitiin ennakoida pahentuvan. Tällainen tilanne teki perustelluksi, että yhteisön lainsäätäjä pyrkii suojaamaan sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa antamalla yhdenmukaistettuja sääntöjä.

Direktiivillä 2006/24 säännellään siten toimia, jotka eivät riipu rikosasioissa mahdollisesti tehtävän poliisiyhteistyön ja oikeudellisen yhteistyön täytäntöönpanosta. Direktiivillä ei yhdenmukaisteta toimivaltaisten kansallisten lainvalvontaviranomaisten tiedonsaantioikeutta eikä myöskään tietojen käyttöä ja vaihtoa näiden viranomaisten välillä. Näistä kysymyksistä, jotka kuuluvat lähtökohtaisesti unionisopimuksen VI osaston soveltamisalaan, ei säädetä direktiivin säännöksissä, kuten erityisesti direktiivin johdanto-osan 25 perustelukappaleesta ja 4 artiklasta ilmenee. Tästä seuraa, että direktiivin 2006/24 aineellinen sisältö koskee pääasiallisesti palvelujen tarjoajien toimintaa sisämarkkinoiden kyseessä olevalla alalla eikä valtion toimintaa, joka kuuluu unionisopimuksen VI osaston soveltamisalaan. Tämän aineellisen sisällön perusteella on katsottava, että direktiivin 2006/24 määräävä tarkoitus liittyy sisämarkkinoiden toimintaan.

(ks. 63, 71-72, 83-85 ja 93 kohta)

Productores de Música de España (Promusicae) v. Telefónica de España SAU, C-275/06, EYT 29.1.2008
Tietoyhteiskunta - Palvelujen tarjoajien velvollisuudet - Tiettyjen liikennetietojen säilyttäminen ja paljastaminen - Paljastamisvelvollisuus - Rajat - Sähköisen viestinnän luottamuksellisuuden suoja - Yhteensoveltuvuus tekijänoikeuden ja lähioikeuksien suojan kanssa - Oikeus immateriaalioikeuksien tehokkaaseen suojaan

(Tuomion tiivistelmä)
Tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista (direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä) annetussa direktiivissä 2000/31, tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa annetussa direktiivissä 2001/29, teollis ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta annetussa direktiivissä 2004/48 ja henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi) annetussa direktiivissä 2002/58 jäsenvaltioita ei edellytetä säätämään velvollisuudesta luovuttaa henkilötietoja tekijänoikeuden tehokkaan suojan varmistamiseksi siviiliprosessin yhteydessä tilanteessa, jossa voittoa tavoittelematon yhdistys, jonka jäsenet ovat musiikkitallenteiden ja audiovisuaalisten tallenteiden tuottajia ja julkaisijoita, on esittänyt vaatimuksen siitä, että internetyhteyspalvelun tarjoaja määrätään paljastamaan sille tiettyjen tilaajaliittymien haltijoiden henkilöllisyys ja kotiosoite, jotta se voisi panna vireille siviiliprosessit tekijäoikeuksien loukkaamisen johdosta.

Teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehdyn sopimuksen (TRIPS-sopimus) 41, 42 ja 47 artiklan osalta, joiden valossa on mahdollisuuksien mukaan tulkittava yhteisön oikeutta, jolla säännellään alaa, johon mainittua sopimusta sovelletaan, on samoin todettava, että vaikka kyseisissä artikloissa edellytetään immateriaalioikeuksien tehokasta suojaa ja sitä, että immateriaalioikeuksien noudattamisen varmistamiseksi säädetään oikeudesta hakea muutosta tuomioistuimessa, niissä ei kuitenkaan ole määräyksiä, joiden mukaan edellä mainittujen direktiivien on tulkittava velvoittavan jäsenvaltiot säätämään velvollisuudesta luovuttaa henkilötietoja siviiliprosessin yhteydessä.

Yhteisön oikeuden mukaan jäsenvaltioiden on kuitenkin pannessaan täytäntöön kyseisiä direktiivejä huolehdittava siitä, että ne nojautuvat sellaiseen kyseisten direktiivien tulkintaan, jolla voidaan varmistaa yhteisön oikeusjärjestyksessä suojattujen eri perusoikeuksien välinen asianmukainen tasapaino. Jäsenvaltioiden viranomaisten ja tuomioistuinten on pannessaan täytäntöön mainittujen direktiivien noudattamisen edellyttämiä toimenpiteitä tulkittava kansallista oikeuttaan näiden samojen direktiivien mukaisesti, ja tämän lisäksi ne eivät myöskään saa nojautua sellaiseen kyseisten direktiivien tulkintaan, joka johtaisi ristiriitaan mainittujen perusoikeuksien kanssa tai muiden yhteisön oikeuden yleisten periaatteiden, kuten suhteellisuusperiaatteen, kanssa.

(ks. 60 ja 70 kohta sekä tuomiolauselma)

Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta v. Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto, C-217/04, EYT 2.5.2006
Asetus (EY) N:o 460/2004 - Euroopan verkko- ja tietoturvavirasto - Oikeudellisen perustan valinta

Perustamissopimuksen laatijat ovat EY 95 artiklassa käytetyllä ilmauksella ”toimenpiteet – – lähentämiseksi” halunneet antaa yhteisön lainsäätäjälle yhdenmukaistettavan alan yleisestä kontekstista ja erityisistä olosuhteista riippuen harkintavaltaa sen suhteen, mikä on tarkoituksenmukaisin lähentämistekniikka halutun tavoitteen saavuttamiseksi erityisesti niillä aloilla, joihin liittyy monitahoisia teknisiä erityispiirteitä.

Tältä osin mikään EY 95 artiklan sanamuodossa ei oikeuta päättelemään, että yhteisön lainsäätäjän tämän määräyksen perusteella toteuttamien toimenpiteiden adressaatteina voi olla vain jäsenvaltioita. Yhteisön lainsäätäjän suorittaman arvioinnin perusteella voi osoittautua välttämättömäksi perustaa yhteisön elin, jonka tehtävänä on myötävaikuttaa yhdenmukaistamisprosessiin tilanteissa, joissa tähän määräykseen perustuvien toimien yhtenäisen täytäntöönpanon ja soveltamisen helpottamiseksi on asianmukaista toteuttaa oheis‑ ja kehystoimenpiteitä.

Tällaiselle elimelle uskottujen tehtävien on kuitenkin liityttävä läheisesti siihen alaan, jolla toteutetaan toimia jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämiseksi. Tilanne on tällainen erityisesti silloin, kun näin perustettu yhteisön elin tarjoaa kansallisille viranomaisille ja/tai toimijoille palveluja, jotka vaikuttavat yhdenmukaistamisinstrumenttien yhtenäiseen täytäntöönpanoon ja jotka ovat omiaan helpottamaan niiden soveltamista.

(ks. 43–45 kohta)

Euroopan verkko- ja tietoturvaviraston perustamisesta annettu asetus N:o 460/2004 perustuu oikeutetusti EY 95 artiklaan.

Ensiksi siltä osin kuin kysymys on asetuksen 2 artiklassa vahvistetuista viraston tavoitteista, sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä annetun direktiivin 2002/21 1 artiklan 1 kohdan mukaan tällä direktiivillä perustetaan yhdenmukaistettu järjestelmä sähköisten viestintäpalvelujen, sähköisten viestintäverkkojen sekä niiden liitännäistoimintojen ja ‑palvelujen sääntelylle. Lisäksi useat erityisdirektiivien säännökset ovat ilmaus yhteisön lainsäätäjän verkko- ja tietoturvaa koskevasta huolesta. Tilanne on tällainen sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja koskevista valtuutuksista annetun direktiivin 2002/20, yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla annetun direktiivin 2002/22, henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla annetun direktiivin 2002/58, yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta annetun direktiivin 95/46 sekä sähköisiä allekirjoituksia koskevista yhteisön puitteista annetun direktiivin 1999/93 osalta. Lisäksi saman asetuksen 3 artiklan nojalla virastolle uskotut tehtävät liittyvät läheisesti tavoitteisiin, joihin direktiivillä 2002/21 ja erityisdirektiiveillä pyritään verkko- ja tietoturvan alalla.

Toiseksi siltä osin kuin kysymys on alaa koskevan yhteisön lainsäädännön täytäntöönpanosta, kyseinen asetus ei ole irrallinen toimenpide, vaan se kuuluu normatiiviseen kontekstiin, jota rajaavat direktiivi 2002/21 ja sähköisiä viestintäverkkoja koskevat erityisdirektiivit ja jolla pyritään sisämarkkinoiden toteuttamiseen sähköisen viestinnän alalla. Yhteisön lainsäätäjä on ollut tekemisissä alan kanssa, jolla käytetään teknologiaa, joka on paitsi monimutkaista, myös erittäin nopeasti muuttuvaa, jolloin se on katsonut, että viraston kaltaisen yhteisön elimen perustaminen on ollut asianmukainen keino sellaisten erojen syntymisen estämiseksi, jotka ovat omiaan luomaan esteitä alan sisämarkkinoiden moitteettomalle toiminnalle.

Asetuksen 25 artiklan 1 ja 2 kohdan sekä 27 artiklan, joiden mukaan virasto perustettiin määräajaksi ja sen toimintaa oli tarkoitus arvioida sen ratkaisemiseksi, oliko tätä aikaa syytä pidentää, lukemisesta yhdessä ilmenee, että yhteisön lainsäätäjä on katsonut, että ennen viraston kohtaloa koskevan päätöksen tekemistä on tarkoituksenmukaista arvioida tämän viraston toiminnan tehokkuutta ja sitä, miten se tosiasiallisesti on myötävaikuttanut direktiivin 2002/21 ja erityisdirektiivien täytäntöönpanoon.

(ks. 47, 48, 50–55, 58, 60–62 ja 65–67 kohta)

 
Julkaistu 27.8.2009