Aloite oikeusministeriölle luottotietolaissa säädetyn maksuhäiriömerkinnän säilyttämisajan tarkistamiseksi

Dnro 2871/02/2014

Tietosuojavaltuutetun aloite luottotietolaissa säädetyn maksuhäiriömerkinnän säilyttämisajan tarkistamiseksi

Tietosuojalautakunnasta ja tietosuojavaltuutetusta annetun lain 5 §:n mukaan tietosuojavaltuutetun tehtävänä on muun muassa seurata henkilötietojen ja luottotietojen käsittelyn yleistä kehitystä ja tehdä tarpeelliseksi katsomiaan aloitteita.

Lainkohdat joita asia koskee

Luottotietolain 13 ja 18 §:iin lisättiin marraskuussa 2009 säännökset ulosottotietojen tallettamisesta luottotietorekisteriin sekä asianomaisten merkintöjen poistamisesta luottotietorekisteristä heti, kun ulosottomies on tehnyt peruuttamisilmoituksen, joka koskee pitkäkestoista tai aiheetonta ulosottoa. Ulosottokaaren 1 luvun 32 § 3 momentin mukaan ulosottomiehen tulee velallisen pyynnöstä tehdä luottotietotoiminnan harjoittajalle antamiaan tietoja koskeva peruuttamisilmoitus mm. silloin kun pitkäkestoinen ulosotto päättyy.

Luottotietolain 18 § 3 momentin mukaan saman pykälän 1 momentin 1 ja 6 kohdassa tarkoitettua merkintää ei ole tarpeen poistaa rekisteristä, jos rekisteröityä koskeva uusi maksuhäiriömerkintä on tehty rekisteriin ennen kuin määräaika aikaisemman merkinnän poistamiselle on 1 tai 2 momentin mukaan kulunut. Tämä lainkohta, jossa sallitaan aiemman merkinnän säilyttämisajan pidentäminen uuden merkinnän perusteella, oli luottotietolaissa jo alun perin. Sen ennallaan säilyttämistä tai muuttamista ei tietääkseni käsitelty silloin, kun pitkäkestoisen ulosoton merkinnästä säädettiin.

Rekisteröityjen esiin nostama tilanne

Sen jälkeen kun ulosotosta aiheutuvia maksuhäiriömerkintöjä koskevia säännöksiä alettiin soveltaa 1.4.2012, tietosuojavaltuutetulle on tullut muutamia yhteydenottoja ihmisiltä, jotka ovat kokeneet uusista säännöksistä aiheutuvan tilanteen epäoikeudenmukaiseksi. Nämä ihmiset ovat saaneet katkaistua velkaantumisensa, uusia maksuhäiriöitä ei ole enää ilmennyt, ja velkoja on maksettu maksusuunnitelman mukaisesti ulosotossa. Sitten, pitkäkestoisen ulosoton jatkuttua 18 kuukautta kahden vuoden aikana, heitä koskien on tehty luottotietorekisteriin merkintä pitkäkestoisesta ulosotosta. Tämä lienee ollut velallisten ennakoitavissa mm. ulosottomiehen tuottaman informaation perusteella, mutta osalle heistä vaikuttaa tulleen yllätyksenä, että pitkäkestoista ulosottoa koskeva merkintä on voinut aiheuttaa aiemman maksuhäiriömerkinnän säilyttämisajan pidentämisen kahdesta tai kolmesta vuodesta neljään vuoteen.

Luottotietolain yhtenä tarkoituksena on 2 §:nsä mukaan turvata luonnollisten henkilöiden oikeus tulla arvioiduksi oikeiden ja asianmukaisten tietojen perusteella. Edellä selostettuun tilanteeseen joutuneet ovat kokeneet pitkäkestoista ulosottoa koskevan merkinnän aiheuttaman pidentämisvaikutuksen kohtuuttoman rankaisevana ja sellaisena, ettei se heijasta asianmukaisella tavalla heidän tilannettaan, jossa taloutta on saatu hallintaan. Asianomaiset ovat hämmästelleet sitä, että aiemman merkinnän pidennetty säilyttämisaika jää voimaan, vaikka pitkäkestoisen ulosoton merkintä poistettaisiin piankin sen tekemisen jälkeen kaikkien ulosotossa olevien saatavien tultua maksetuiksi.

Saatan ohessa tiedoksenne päätöksen asiassa, jossa kyseisen tilanteen johdosta pyydettiin virheen oikaisua. Käsitykseni mukaan luottotietolain nykyinen sanamuoto ei mahdollista muunlaista tulkintaa, kuin että pitkäkestoisen ulosoton merkinnän perusteella aiempien merkintöjen säilyttämisaikaa voidaan pidentää, ja että pidentymisvaikutus voi jäädä voimaan vaikka ulosottoa koskeva maksuhäiriömerkintä peruutettaisiinkin. En myöskään pidä mahdollisena ohjata luottotietorekisterien pitäjiä omaksumaan toisenlaista soveltamiskäytäntöä, niin merkittävästi se poikkeaisi muita saman lain kohtia koskevasta soveltamiskäytännöstä.

Pitkäkestoista ulosottoa koskevan merkinnän erityisluonteesta

Luottotietolakia koskevan hallituksen esityksen HE 241/2006 vp kohdassa 3.1. todetaan yhdeksi esityksen tavoitteeksi, että luottotietotoiminnan sääntelyllä pyritään osaltaan kannustamaan velallisia velvoitteidensa hoitoon. Tämän toteuttamiseksi ehdotettiin maksuhäiriötietojen säilyttämisaikojen porrastamista sen mukaan, onko maksuhäiriömerkinnän aiheuttanut saatava suoritettu tai syntyykö uusia maksuhäiriöitä. Logiikka lienee ollut yksinkertaistettuna se, että jos maksukykyä ja -halua on, merkintä poistuu nopeammin, ja jos jompikumpi puuttuu, se säilyy pidempään. Jäljempänä havaitaan, että pitkäkestoista ulosottoa koskevan merkinnän sääntely pidentämisvaikutuksineen aiheuttaa käytännön elämässä tämän periaatteen kanssa yhteensopimattomia tilanteita.

Pitkäkestoista ulosottoa koskeva merkintä on sekä syntyperusteeltaan ja välittämältään viestiltä erilainen kuin useimmat muut maksuhäiriömerkinnät. Se kylläkin kuvastaa tekemishetkellään sitä, etteivät velallisen maksuvaikeudet ole tilapäisiä. Toisaalta se kuitenkin kertoo, että velallisella on toistuvaistuloa jossa on varaa ulosmittaukselle, ja sen peruuttaminen kertoo siitä, että velallinen on pitkäjänteisesti suorittanut velkansa.

Kun pitkäkestoista ulosottoa koskeva maksuhäiriömerkintä on säädetty poistettavaksi ilman erillistä jatkosäilytysaikaa ulosottomiehen ilmoituksella, yleisen oikeustajun mukaista on, että myös kaikki sen vaikutukset poistuvat samalla. On vaikea perustella, ja ongelmallista myös luottotietorekisterin läpinäkyvyyden kannalta, miksi peruutetulle merkinnälle saisi jäädä vielä piilevä vaikutus pisimmillään jopa lähes kahdeksi vuodeksi. (Näinhän voi käydä, jos aiemman merkinnän säilyttämisaika on ensin lyhentynyt saatavan suorittamisen perusteella kahteen vuoteen, ja sitten pidentynyt hetimmiten tehdyn pitkäkestoisen ulosoton merkinnän johdosta neljään vuoteen.) Joskus pitkäkestoista ulosottoa koskeva merkintä sekä maksuhäiriömerkintä jonka säilyttämisaika sen johdosta pitenee ovat seurausta samasta velasta.

Todettakoon vielä, että merkintöjen säilyttämisajat ovat luottotietosääntelyn kannalta keskeisiä. Erityisesti tämä pätee viimeisimmän maksuhäiriömerkinnän säilyttämisaikaan, pääseehän ihminen sen päätyttyä nauttimaan aivan erilaisesta taloudellisesta toimintakyvystä kuin silloin kun häntä koskien on voimassa yksikin maksuhäiriömerkintä. Velkojaan pitkäkestoisen ulosoton kautta maksuohjelman mukaan hoitaneella ihmisellä tilanne voi hyvinkin olla juuri sellainen, että maksuhäiriöhistoria todella on päättymässä.

Esitetty tarkistaminen

Pyydän oikeusministeriötä arvioimaan, olisiko luottotietolakia syytä muuttaa esimerkiksi seuraavalla tavalla. Kun pitkäkestoista ulosottoa koskeva merkintä peruutetaan, luottotietorekisterin pitäjän olisi palautettava mahdollisen aiemman merkinnän säilyttämisaika takaisin sellaiseksi kuin se oli ennen pitkäkestoisen ulosoton merkinnän tekemistä. Rekisterinpitäjän tulisi tarkistaa säilyttämisaikojen muuttamisen tarve aina saadessaan ilmoituksen pitkäkestoisen ulosoton peruuttamisesta. Käytännössä tällainen toiminnallisuus lienee helposti automatisoitavissa.

Toissijaisesti voitaisiin harkita säädettävän, että tällainen pidentämisvaikutuksen eliminoiminen tehtäisiin vain velallisen pyynnöstä. Jos aloitteen tekeminen asiassa jätettäisiin velallisen vastuulle, ulosottomiehen olisi syytä tiedottaa tällaisesta mahdollisuudesta ulosoton päättymisen yhteydessä. Ensiksi esitetty vaihtoehto edistäisi nähdäkseni paremmin yhdenvertaisuuden toteutumista luottotietotoiminnassa.

Lisätiedot

Allekirjoittanut ylitarkastaja antaa mielellään lisätietoja tietosuojavaltuutetun näkökulmasta tähän aloitteeseen liittyvissä kysymyksissä.

Tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio

Ylitarkastaja Johanna Järvinen, puh. 029 5666794


 
Julkaistu 18.3.2015