Tietosuojavaltuutetun kannanotto perintätoimiston harjoittamasta luottopäätöspalvelusta

2006

Asian kuvaus:

Tietosuojavaltuutetun saaman selvityksen mukaan perintätoimisto X tarjosi luotonannon yhteydessä toteutettavaa luottopäätöspalvelua, jossa perintätoiminnassa syntyneitä henkilötietoja käsiteltiin luotonantotarkoitusta varten. Perintätoimisto X pyysi tietosuojavaltuutettua ottamaan kantaa laatimiinsa luottopäätöspalvelun toimintaperiaatteisiin.

Tietosuojavaltuutetun vastaus:

Luottopäätöspalvelun toimintaperiaatteet

Luottopäätöspalvelua koskevien toimintaperiaatteiden mukaan luotonhakija antoi perintätoimisto X:lle kirjallisen toimeksiannon luovuttaa itseään koskevat perintätiedot luotonantajalle luottohakemuksensa käsittelyä varten pisteiden muodossa.

Toimeksiantotilanteessa tyypillistä oli, että toimeksianto syntyi toimeksiantajan vapaaehtoisesta aloitteesta. Tilanne, jossa luotonantaja edellytti luotonhakijaa antamaan kirjallisen toimeksiannon perintätoimisto X:lle, ei tietosuojavaltuutetun käsityksen mukaan ollut aito toimeksiantotilanne, eikä luottopäätöspalvelussa henkilötietojen käsittely siten voinut perustua henkilötietolain 8.1 §:n 2 kohtaan. Tietosuojavaltuutettu katsoi, ettei luotonantajan luotonhakijalta edellyttämä toimeksianto perintätoimisto X:lle todellisuudessa eronnut tilanteesta, jossa luotonhakijalta pyydettäisiin suostumus luovuttaa itseään koskevat perintätiedot luottohakemuksen käsittelyä varten.

Tietosuojavaltuutettu totesi, että perintätoimisto X oli jo aikaisemmin tiedustellut tietosuojavaltuutetun kantaa vastaavan palvelun toteuttamiseen luotonhakijan suostumuksen nojalla. Tietosuojavaltuutettu oli antanut asiassa perintätoimistolle kirjallisen vastauksen, jossa oli suhtautunut palvelun toteuttamiseen luotonhakijan suostumuksen perusteella kielteisesti. Tietosuojavaltuutettu katsoi, ettei henkilön suostumus täyttänyt lain edellyttämää nimenomaisuusvaatimusta. Lisäksi oli todettava, ettei henkilön suostumus syrjäyttänyt henkilötietolain 9 §:n tarpeellisuusvaatimusta.

Ottaen huomioon jäljempänä esitetyn, tietosuojavaltuutettu katsoi, ettei perintätoimisto X:n luottopäätöspalvelun toimintaperiaatteista enempi lausuminen ollut tarpeen.

Perintätoiminnassa kertyneet henkilötiedot

Perintätoiminnasta säädetään perintälaissa (laki saatavien perinnästä 513/1999). Perintätoiminnassa kertyviä henkilötietoja voidaan käyttää vain perintätoiminnan edellyttämissä tilanteissa. Silloin kun perintätoiminnassa kertyneitä henkilötietoja käsitellään yksityisen luonnollisen henkilön taloudellisen aseman, sitoumuksenhoitokyvyn tai luotettavuuden arvioimisessa, on toimintaa arvioitava luottotietotoimintana. Tällaisessa tarkoituksessa henkilötietojen käsittelystä on tyhjentävästi säädetty henkilötietolain 20 §:ssä. Säännöstä on tulkittu siten, ettei henkilön suostumuksellakaan voida laajentaa sitä, mitä tietoja henkilöluottotietoina voidaan käsitellä. Näin ollen perintätoiminnassa saatuja tietoja ei tietosuojavaltuutetun käsityksen mukaan voitu laillisesti käyttää perintätoimiston tarjoamassa luottopäätöspalvelussa.

Kuluttaja-asiamies on hyvästä perintätavasta antamissaan ohjeissa (lokakuu 2005) katsonut, ettei velallista voi asettaa perintälain säännöksiin verrattuna huonompaan asemaan edes hänen suostumuksellaan, koska perintälaki on pakottava velallisen hyväksi.

Tietosuojavaltuutettu katsoi, että perintätoimisto X käytti luottopäätöspalvelua harjoittaessaan perintätarkoituksessa syntynyttä tietoa perintärekisterin käyttötarkoituksen vastaisesti henkilötietolain tarkoittaman luottotietotoiminnan harjoittamiseen. Koska tietosuojavaltuutetun lääninhallitukselta saaman tiedon mukaan perintätoimisto X harjoitti perintätoimintaa eikä luottotietotoimintaa, kehotti tietosuojavaltuutettu perintätoimistoa lopettamaan luottopäätöspalvelua koskevan toiminnan henkilötietolain 7 §:n ja 20 §:n vastaisena.

Sovelletut säännökset:

Henkilötietolaki 8.1 § kohta 2, 7 §, 9 § ja 20 §

 
Julkaistu 27.1.2014