Luottotietomerkintä ja luottokelpoisuus

Tietosuojavaltuutetun kannanotto 27.4.2001
Dnro 548/523/2000

Ratkaistava asia
X oli pyytänyt tietosuojavaltuutettua palauttamaan luottokelpoisuutensa sellaiseksi kuin se oli ollut ennen hänelle aiheutunutta, tililuottoon perustunutta luottotietomerkintää. X oli lisäksi katsonut, että luottotietomerkinnällä tulee ymmärtää kaikkia sellaisia tosiasiallisia merkintöjä, jotka vaikeuttavat tai estävät henkilöä saamasta luottoa.

Kannanotto
Asiassa saadun selvityksen mukaan X:ää koskeva luottotietomerkintä oli poistettu luottotietorekisteristä merkinnän ilmoittaneen rahoitusyhtiön pyynnöstä. Rahoitusyhtiön asiakasrekisterissä oli kuitenkin merkintä irtisanotusta luotosta.

Luottotietorekisteriin sisältyvän merkinnän merkitys

Luotonantaja voi käyttää luottotietoja arvioidessaan luotonannossa henkilön kykyä maksaa hakemaansa luottoa takaisin ja luotonvalvonnassa luottoriskin hallintaan ja tarkoituksenmukaisten keinojen valitsemiseen maksamattoman saatavan perimiseksi. Luotonannosta päättää aina asianomainen luotonantaja.

Henkilötietolain 20 §:ssä säädetään tyhjentävästi siitä, mitä tietoja luottotietorekisteriin saa tallettaa. Henkilötietolain luottotietotoimintaa koskevat erityissäännökset koskevat ainoastaan sellaisia rekisterinpitäjiä, jotka elinkeinona harjoittavat henkilöluottotietojen keräämistä ja tallettamista niiden edelleen luovutusta varten. Näin ollen pankkien omat luottotietoja sisältävät asiakasrekisterit jäävät säännöksen soveltamisalan ulkopuolelle ja niitä arvioidaan henkilötietolain ja mahdollisten erityislakien perusteella.

Pankin asiakasrekisterin merkinnät

Puhtaista luottotiedoista huolimatta ei luoton myöntäminen ole kuitenkaan itsestäänselvyys, vaan luotonannon tulee perustua ensisijaisesti luotonhakijan maksukykyyn. Rahoitustarkastus on ohjeistanut luottolaitoksia luottoriskin hallinnassa yleisohjeellaan nro 105.13. Ohjeessa todetaan, että luottopäätöksen on perustuttava luottoanalyysiin, jonka pitää antaa riittävän kattava kuva luottoa hakevasta asiakkaasta sekä rahoitettavasta hankkeesta. Luottoanalyysissä on erityisesti kiinnitettävä huomiota mm. luoton hakijaa koskevaan selvitykseen ja asiakkaalle myönnettyihin luottoihin, takauksiin, limiitteihin ja johdannaissopimuksiin sekä näihin liittyviin vakuuksiin. Vanhojen asiakkaiden osalta analyysissä on todettava asiakkaan nykyinen riskiluokka ja asiakasseurannan tuottamat havainnot.

Luottolaitostoiminnasta annetun lain (1607/1993) perusteella luottolaitoksella ja sen kanssa samaan konsolidointiryhmään kuuluvalla omistusyhteisöllä, rahoituslaitoksella ja palveluyrityksellä on oikeus antaa asiakkaan taloudellista asemaa tai yksityisen henkilökohtaisia oloja koskevia tietoja samaan konserniin tai konsolidointiryhmään kuuluvalle yhteisölle. Pankkien omissa rekistereissä voi siis myös olla merkintöjä, jotka vaikuttavat luotonantoon kyseisen pankkiryhmän sisällä. Pankkisalaisuus estää näiden tietojen luovuttamisen eri pankkiryhmien välillä.

Sovelletut säännökset
Henkilötietolaki: 3 § 8 kohta, 3 § 9 kohta, 20 §, 21 §
Erityislaki: Laki luottolaitostoiminnasta 94 §

 
Julkaistu 27.1.2014