Asetus ja jakamistalous

Julkaistu 1.3.2016

Meillä on ollut ilo opetella uusi ja hieno termi, jakamistalous. Siihen kätkeytyy informaatio-oikeudellisesti monen monta mielenkiintoista asiaa. Pelkistän vähän; olisiko jo syytä lopettaa haikailu keskitettyjen megarekisterien perään ja miettiä sujuvia luovutusperusteita tietolähteiden ja tiedon käsittelyyn oikeutetun välillä.

Edellä olevaa kysymyksenasettelua käsitteli myös perusrekisterien yhteenliittymä Pertiva tekemässään selvityksessä. Selvityksen nimi on "PERTTI Perustietovarantojen tietomallien yhteensovittaminen". Pöydällä oli tehtävänä arvioida ns. Tanskan mallin mukaista keskitettyä rekisterisysteemiä Suomelle parhaiten sopivaan malliin. Työryhmä päätyi esittämään "jakamistalous"-mallia tehtyään aivan oivallisen vaihtoehtojen välisen puolesta-vastaan -vertailun.

Yhtenä pontimena jakamismallin suuntaan toimii luonnollisesti kohta jo viittä vaille valmis KAPA, eli kansallinen palveluväylä. Sehän luo tiedonvälitysalustan eri tietolähteinä toimivien rekisterien ja tiedon tarvitsijoiden välille. Ilahduttavana on pidettävä sitä, että kuluttajan asema on ainakin enemmän kuin aiemmissa yrityksissä nyt ollut päätöksenteossa mukana.

Koska asiassa on kysymys yhteiskunnallisesta infrasta, on tarkoituksena, että siihen liittyvät myös yksityisen puolen toimijat. Ne voivat esimerkiksi lain tai kansalaisen luvalla toimia tiedonkäyttäjinä tai tiedon tuottajina. My Datan onnistumisen mahdollisuudet ovat ilmeiset.

Teknologia ja ennen kaikkea sen käyttö tarvitsee kuitenkin opasteekseen lainsäädäntöä. Vaan tässäpä tuleekin nyt vastaan se iso tuumailun ja päättämisen paikka. Aloitetaan kysymällä, mikä tökkii? Kun KAPA ja ylipäänsä esikuntatoimintona vahvistunut julkisen sektorin tietohallinnonohjaus ehkä poistaa järjestelmätason yhteensopivuusongelmista ison osan, jää jäljelle ainakin lainsäädäntö ja osaamisasiat. Myöskään emme saa unohtaa, että jotain tarvitsee tehdä maassamme vallitsevalle sisäänpäin kääntyneelle siiloasenteelle.

Tietosuoja-asetukseen asetusinstrumentin luonteesta huolimatta sisältyy erityisesti julkiselle puolelle tuleva kansallinen liikkumavara. Asetukseen on myös sisäänkirjoitettu julkisuusperiaate. Nyt meillä julkisuuslaki määrittää yhdessä erityislakien kanssa sen, miten tieto liikkuu viranomaiselta sille toiselle viranomaiselle, joka tarvitsee sitä samaa tietoa lakisääteisten tehtäviensä hoitamiseksi. Tosin näyttää, että tästäkin säännöstä on esitetty erimielisiä näkemyksiä. Tehdäänkö selkeä ja mahdollisimman kattava yleislaki liikkumavaran puitteissa vai kirjoitetaanko kaikkiin erityslakeihin luovutussäännökset uusiksi?

Digitalisaatiokehitystä ja sen edesauttamista mietitään hallitusohjelman mukaisesti mm. valtiovarainministeriössä. Oikeusministeriössä puolestaan on aloittamassa juuri nimitetty tietosuoja-asetuksen jalkauttamista pohtiva työryhmä. Toivottavasti koordinointi onnistuu, sillä ilman sitä tulemme olemaan vaikeuksissa. On myös huomattava, että oikeusministeriön työryhmä ei voi ainoastaan keskittyä tietosuoja-asetukseen, vaan se joutuu väistämättä linjaamaan osaltaan koko hallinnon kehittämistä ja liiketoiminnan edellytyksiä. Työryhmä on siis pantu paljon vartijaksi. Lisämausteensa ja vaikeusasteensa tuo aikataulutus. Digitalisaatiokehitys ei joutaisi oikein odottamaan.