Asetuksesta

Julkaistu 4.1.2016

Talouskasvu on alkanut Euroopassa. Valitettavasti Suomen kasvu pysyttelee kovin alhaisella kasvu-uralla. Elpymisen on sanottu perustuvan siihen, että yritykset ovat alkaneet tarjota tuotteidensa lisäksi niihin liittyviä palveluita ja "ratkaisuja".

Investointipula näyttäisi edelleen jatkuvan. Se tietysti rapauttaa myös meidän kilpailukykyämme. Toisaalta esimerkiksi suhteessa USA:han EU:n jäsenmaat investoivat paljon vähemmän informaatio- ja kommunikaatioteknologiaan. Tämä puolestaan luo osaltaan tuottavuusvajetta.

Tietosuoja-asetus on osa laajempaa kokonaisuutta, jonka avulla Euroopan unioni pyrkii luomaan aidot ja kannattavat digitaaliset sisämarkkinat. Pakettiin kuuluu tietosuojan uudistamisen lisäksi useita muita sisämarkkinastrategiassa mainittuja toimia. Sanotaan, että EU:ssa on kyllä helppo saada 10 miljoonaa asiakasta, mutta siitä yli pääsemiseksi on mentävä maihin, joissa on enemmän asukkaita, koska EU:ssa törmätään 28 erilaiseen systeemiin. Verkko-ostaminen on kyllä suosittua, mutta rajat ylittävä kauppa on vähäistä. Häiriöitäkin esiintyy; ip-osoitteesi osoittama maantieteellinen osoite voi nostaa tilaamasi tuotteen tai palvelun hintaa jopa 60 prosentilla.

Tietosuoja on siis asetuksesta ilmenevällä tavalla yksi sisämarkkinoiden menestystekijöistä. Se auttaa haluttaessa saavuttamaan EU:n perusfilosofian mukaisesti yli 500 miljoonaa maksavaa asiakasta.

Näyttää, että EU kritisoi Suomea ja suomalaiset kritisoivat asetusta. EU:ssa julkaistun selvityksen lopputulemana oli yksiselitteisesti, että suomalaiset kuluttaja eivät täysin ole hyötyneet sisämarkkinoista eivätkä suomalaiset yritykset ota irti kaikkia sisämarkkinoiden suomia mahdollisuuksia ja hyötyjä. Sellaiseenkin mielestäni hurjaan selvitykseen olen törmännyt, jonka mukaan kysymykseen "Jos verkkokaupan säännöt olisivat samat koko EU:ssa … Alkaisitteko harjoittaa verkkomyyntiä muihin EU-maihin tai lisäisittekö sitä? vastasi 8 % suomalaisista yrityksistä "Kyllä, ehdottomasti". EU:n keskiarvo oli 23 %.

Suomalaisten asetukseen perustuva kritiikki on liittynyt muun muassa hallinnolliseen taakkaan ja kustannusten nousuun. Tietoturvaloukkausten ilmoittamisvelvollisuuteen liittyy kova maineriski. Kuntaliitto on arvioinut, että asetuksesta tulee aiheutumaan kunnille 100-200 miljoonan €:n tietojärjestelmäkustannukset.

Miten nykyään lienee, mutta nuorempana ollessani eräs kokenut tietohallintojohtaja kertoi, että hän leikkaa kylmästi viidenneksen järjestelmähankkeista pois, koska järjestelmiin pyritään sisällyttämään tarpeettomia ominaisuuksia ("osaatko käyttää kaikkia maksamasi tietokoneen ominaisuuksia?"). Ostajaa viedään kuin pässiä narussa. Heidät sitoutetaan toimittajaan ja sen määrittämiin hintoihin tuossa tuokiossa. Yhteensopivuus ei toimi, tehottomuus on vallalla. Julkisen sektorin it-menot vuositasolla taitavat olla noin 2 mrd€. Summa sisältää varmasti paljon asioita, joiden kanssa digiloikkaaminen olisi kovin työlästä. Ehkäpä syy korkeisiin kustannuksiin on oikeasti jossain ihan muualla kuin tietosuoja-asetuksessa.

On siis maallamme taitoa ja asennetta hyödyntää sille pedattu mahdollisuus ottaa ainakin oma osuutemme digitaalisista markkinoista. Nyt tarvitaan kykyä mennä yksityiskohtien ohitse ja nähdä koko kuva.