Digikiri

Julkaistu 4.4.2016

Sain sattumalta käsiini Valtiokonttorin julkaiseman selvityksen "Valmiina digikiriin: Digitalisaatio ja virastojen tuottavuuspotentiaali". Tämän loppuraportin julkaisupäiväksi on merkitty 18.12.2015. Se on aivan herkullinen hengentuote! Julkaisupäiväkin natsaa hyvin yhteen tietosuoja-asetuksen hyväksymisen kanssa.

Mieleeni nousi edesmenneen Tietosuoja -lehtemme pääkirjoitus 2/2015, jonka otsikoin tuolloin viime vuoden keväällä kysymyksellä "Meneekö kolmiloikaksi?". Loikilla viittasin ensinnäkin Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n julkaisemaan, Mikael Jungnerin laatimaan puheenvuoroon siitä, miten digitalisaatiota voitaisiin edistää Suomessa. Tuon oivallisen kirjoituksen otsikkona on lennokkaasti "Otetaan digiloikka! Suomi digikehityksen kärkeen".

Sitä aiempi loikka viittasi puolestaan Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA:n julkaisemaan Teppo Turkilta tilattuun selvitykseen "Nykyaikaa etsimässä Suomen digitaalinen tulevaisuus". Tutkimuksen jakso 4 käsittelee digitalisaatiokysymystä otsikolla "Suomalaisen tietoyhteiskunnan laatuhyppäys."

Teppo Turkki totesi tuolloin vuonna 2009, ettei Suomi tarvitse enää yhtään tietoyhteiskuntaohjelmaa tai -strategiaa. "Nyt tarvitaan vain päätös ja implementaatio".

Nyt on siis kuitenkin nähty hyväksi oikein ottaa loikkien ja hyppyjen sijasta digikiri. Puheena olevan selvityksen tekijät antavat itselleenkin ja työlleen palautetta seuraavasti: "Selvitystyö on koettu saadun selvityksen perusteella erittäin hyödyllisenä ja toteutustapaa on pidetty ketteränä".

Otan vain yhden ja tietysti epäkohteliaasti valikoimani esimerkin; selvityksen sivulla 61 todetaan, että henkilötietolaki ja sen soveltamisesta tehdyt tulkinnat estävät usein palveluiden digitalisointia. "Julkisuuslain ja henkilötietolain yhteensovittamisen ongelmien lisäksi esille nostettiin se, että henkilötietolaki estää viranomaistiedon hyötykäyttöä." Selvityksen sivulla 13 todetaan lisäksi, että lainsäädännölliset esteet ja ohjauksen puutteet rajoittavat usein hallinnonalojen välistä yhteistyötä ja yhteisten kehityshankkeiden toteutusta.

Kerrataanpas. Vuonna 1998 Valtiontalouden tarkastusvirasto totesi tarkastuskertomuksessaan 8/98, että tietosuojaa koskeva laki on yleinen, ns. puitelaki. Jos varsinaisessa asiakohtaisessa lainsäädännössä on tietojen luovutusta koskeva säädös laadittu silmälläpitäen yhteistyön mahdollisuutta, ei tietosuojalaki ole esteenä viranomaisten eri tarkoitusta varten keräämien tietojen hyödyntämiselle muussa tarkoituksessa. "Tarkastusvirasto toteaa, että rekisteriyhteistyön edellytysten luominen lähtee lainsäädännölliseltä pohjalta; mahdollisuus kitkattomampaan rekisterien käyttöön luodaan tällä tavalla."

Siinä tuli siis ilmi toimintaohje jo lähes kaksikymmentä vuotta sitten!

Eikä tässä vielä kaikki. Niinpä lainsäätäjä hyväksyi tosiaankin julkisuuslain jo vuonna 1999. Sen suosikki kohtani oli se, jossa noille samoille ketterään selvitykseen vastanneille viranomaisille asetettiin hyvän tiedonhallintavan toteuttamiseksi oikein velvollisuus 1) turvata tietojärjestelmiä suunnitellessaan ja kehittäessään mahdollisuudet hyödyntää tietojärjestelmiä muiden viranomaisten toiminnassa sekä ottaa tässä tarkoituksessa huomioon yhteensopivuuden varmistamiseksi tämän lain nojalla säädetyt tekniset vaatimukset. Toinen samaan lainkohtaan liittynyt velvollisuus oli osallistua useammalle viranomaiselle yhteiseen yleisen tietoverkon avulla toteutettavaan asiakaspalvelujärjestelmään …

Tässä puolestaan "betonoitiin" digitalisaatiokehitystä.

Kun tämäkään ei auttanut ketterän kehityksen Suomessa, laadittiin tietohallintolaki (634/2011), joka sekään ei ole ihan saavuttanut tavoitteitaan ainakaan eduskunnan aina valppaan hallintovaliokunnan lausunnon mukaan.

Tässä tavoitteeksi asetettiin teknisen toimintaympäristön valmiuksien luonti.

Koska asiat pitää lisäksi peräänkuulutetulla tavalla ohjeistaa, julkaisi valtiovarainministeriö ohjeen 2/2012 otsikolla "Julkishallinnon tietoluovutusten periaatteet ja käytännöt"

Tässä kaikille erinomainen ohjeistus.

Toivottavasti digikiristä ei tule tästä eteenpäin yhtä pitkää ja hidasta kuin se on siis viimeisten parinkymmenen vuoden ajan ollut. Onneksi käynnissä on työ tietosuoja-asetuksen jalkauttamiseksi. Palveluväylää koskevaa lainsäädäntöä ja ohjausta kehitetään ja pohditaan mm. julkisuuslain, arkistolain ja henkilötietolain yhteensovittamista osana yleisempää digitalisaatiokehitystä.

Niitä lukijoita, joita kiinnostaa tietosuojan ja digitalisaation välinen suhde pyydän tutustumaan vaikkapa tietosuoja-asetuksen resitaalin kohtiin 4-10 ja 13-15. Komissio näyttäisi katsovan, että digitalisaatiokehityksen edellyttämän luottamuksen rakentamista tuetaan tehokkaalla täytäntöönpanolla. Mitenköhän tehokkaalta meidän maamme täytäntöönpano vaikuttaa? Tietosuojavaltuutetun toimiston resurssit ainakin ovat liian pienet.