Tietosuoja rakentaa luottamusta tutkimustoimintaa kohtaan

Julkaistu 31.8.2015

Tiedemies, tutkija ja kirjailija Jussi Valtosen viime vuonna Finlandia -palkinnon saaneessa kirjassa kuvataan kustantaja Ted Brownin toimintaa. Hän hankkii mediakonserninsa kautta oikeudet tieteellisiin julkaisuihin ja samalla pakottaa kaikki tiedettä tekevät yliopistot ja tiedemiehet asiakkaikseen. Nämä puolestaan ovat tyytymättömiä muun ohella siksi, että ne joutuvat ostamaan sellaisiakin julkaisuja, joita ne eivät haluaisi ja joista päinvastoin on haittaa niiden toiminnalle.

Vähän samankaltainen mahdollinen kehityskulku nousi mieleeni, kun kuulin esityksestä, jonka mukaan suomalaisten apurahojensaajien tulisi rekisteröityä ulkomaiseen tutkijatietokantaan "jos et rekisteröidy, ei tipu apurahojakaan" hengessä. Tätä palvelun käyttöpakkoa perusteltiin muistaakseni tilastollisilla tarpeilla!

Konsultit ovat hiljaittain selvitelleet tieteentekemisen vaikeuksia maassamme. Yhdeksi ongelmakohdaksi esille nostettiin raportissa lainvalvontaviranomaisten huono asenne tieteellistä tutkimusta kohtaan. Raportti laadittiin minua kuulematta. Kuitenkin esimerkiksi tuomioistuinten ratkaisukäytännössä on selkeästi tuotu esiin, että viranomaisten päätösten tulee oikeusvaltiossa perustua lakiin. Jos ratkaisuissa on sääntö-Suomessa ongelmia, voidaan lakeja eduskunnan päätöksellä muuttaa. Eri asia on, että hyvän hallinnon periaatteiden mukaisesti viranomaisilla tulee olla hyvä asenne asiakkaiden palvelemiseen lakisääteisten tehtäviensä hoitamisessa.

Toinen ongelma näyttäisi olevan kaupallisen tutkimuksen asema. Henkilötietolaki tuntee tieteellisen tutkimuksen käsitteen. Kun olen tiedustellut tiedeyhteisön edustajilta määritelmänsä sisältöä, olen saanut yhtä monta mielipidettä kuin vastaajia on ollut. Yhteistä kaikille on kuitenkin ollut korostaa sitä, että tutkimukset tulee voida asettaa tiedeyhteisön kriittisen tarkastelun kohteeksi. Kysymys ei siis ole kuka, vaan mitä ja miten.

Kansallisista tietovarannoistamme luovutetaan tietoja julkisuuslain tai erityislakien perusteella, jos vastaanottajalla on oikeus ryhtyä pyytämiään henkilötietoja käsittelemään. Pääsyä tähän kansalliseen tietopääomaamme kärkkyvät luonnollisesti myös ulkomaiset rahoittajat. Siksipä yhdessä käsitteiden epäselvyyden kanssa näen vaaran, että maastamme tulee paremminkin tieteellisen tiedon raaka-aineen tuottaja kuin sen jalostaja.

Vielä näkökulmasta; meidän käsityksemme mukaan tietosuoja on tutkimustoiminnan menestystekijä rakentaessaan luottamusta tutkimustoimintaa kohtaan. Kuitenkin usein näyttää siltä, että tutkijat on jätetty maassamme aika yksin. Tutkimustoimintaa tulisikin tukea entistä voimakkaammin ja ennen kaikkea monipuolisemmin, jotta emme vaipuisi tutkimuksen "alusmaaksi".