Huoneessa oli elefantti

Julkaistu 30.10.2015

Tunsin itseni -taas -aika yksinäiseksi, kun osallistuin suomalaisena tietosuojan 37. maailmankokoukseen. Oli meitä toinenkin paikalla, mutta yleiskuva kyllä on, että suomalaiset toimijat loistavat poissaolollaan näinkin tärkeältä areenalta. Arvovaltaa kokoukselle toivat esimerkiksi komissaari Vera Jourova, Hollannin oikeusministeri ja Amsterdamin pormestari, mutta ennen kaikkea laaja teollisuuden edustajien joukko. Yhteensä porukkaa oli paikalla lähes 700 henkilöä edustaen kaikkia maanosia.

Kokouksen ohjelma oli laadittu ennen lokakuun kuudetta. Siksi läsnä oli valtava henkinen elefantti, eli Schrems-tuomio. Tuomion käsittelyltä ei tietysti voitu välttyä siksikään, että kokouksen teemana oli "privacy bridges" lähinnä Euroopan ja Yhdysvaltojen välillä.

Komissaari Jourova aloitti tuomion merkityksen paalutuksen kertoessaan, että komissio kunnioittaa tuomioistuimen päätöstä. Päätöksessä olevat kriteerit ohjaavat komissiota marraskuussa jatkuvissa kahdenvälisissä neuvotteluissa. Edelleen tavoitteena on saada asetus valmiiksi joulukuussa ja nyt Safe Harbor2 -nimellä tunnettu uusi instrumentti tammikuussa.

Yhdysvaltojen viranomaiset näyttäisivät olevan paljolti samoilla linjoilla. FTC tukee maansa kauppaministeriötä neuvotteluissa, joiden tarkoituksena on parantaa tietosuojan tasoa ja samalla poistaa epävarmuutta teollisuudelta.

Meidän lähimmän sidosryhmämme eli WP29:n puolesta puhunut ranskalainen puheenjohtajamme Isabel toisti jo aiemmin sanotun: Eurooppa on yhtenäinen (tosin eräät Saksan osavaltiot näyttäisivät vähän sooloilevan) ja sillä on toimintasuunnitelma lähes valmiina; jatkamme päätöksen analysointia, odotamme Irlannin korkeimman oikeuden lopullista tuomiota ja Safe Harbor2:n mahdollista valmistumista komissaarin ilmoittamana ajankohtana ja viestimme rekisterinpitäjille, että niiden on siirryttävä käyttämään jotain muuta siirtoinstrumenttia. Sapeleita teroitamme vasta myöhemmin käynnistääksemme täytäntöönpanotoimemme. Joissain maissa se voi merkitä jopa sanktioita (lokakuussa kysyimme kotisivuillamme suhtautumista tietosuojavaltuutetun sakotustoimivaltaan; mielipiteet jakaantuivat lähes tasan!). Haaste hyvässä ja pahassa koskee rekisterinpitäjiä. Niidenkin kuuluu itse Atlantin molemmilla puolella lukea päätös ja toimia sen mukaan. Eipä siinä paljon tarvita viranomaisilta tulkinta-apua.

On aivan selvä, että tietosuoja-ammattilaisten määrä kasvaa, merkitys korostuu ja vuoropuhelun taidot paranevat (huomasittehan, miten maahamme rantautunut Amazon kommentoi tuomiota). Olin paikalla virkani puolesta, mutta nautin joka hetkestä ja ennen kaikkea siitä innostuneesta ja uteliaasta hengestä, joka huokui business-sektorin edustajista. Atlantin molemmilla puolilla on onnistuttu huomaamaan luottamuksen merkitys, osattu nähdä se hyvän liiketoiminnan lähtökohtana ja samalla kokonaan uutena busineksena.

Ellei meillä Suomessa olisi muutamia erinomaisia ammattilaisia, kuten Eija, Jukka, Mikko, Iiris, Piia, Laura,.. (luettelon ei ole edes tarkoitus olla tyhjentävä) ja eräitä avarakatseisia virkamiehiä, tämä maamme nukkuisi vieläkin sikeämmin onnensa ohitse.