Hakukoneet

Julkaistu 1.8.2014

Tietosuojavaltuutetun toimiston kotisivuilla olleen "kuukauden kyselyn" mukaan neljä viidestä vastaajasta piti EU tuomioistuimen antamaa "oikeus tulla unohdetuksi" päätöstä oikeana.

Heinäkuun ajan myös eurooppalainen tietosuojayhteisö on yhdessä hakukoneiden kanssa koittanut hahmottaa niitä käytännön toimintatapoja, joilla pyritään varmistamaan tuomion samanlainen ja täysimääräinen soveltaminen kaikissa jäsenmaissa tuomion tavoitteiden toteutumiseksi. Näihin asioihin meidän on tarkoitus palata syyskuun puolivälissä pidettävässä WP29:n kokouksessa. Tiedotettavaa tulee siis jaksossakin riittämään.

Kansainvälisessä keskustelussa sen keskiöön ovat nousseet kysymykset;

- julkisen henkilön määritelmästä (Public person)

- yleisen intressin kriteereistä (Public interest) ja

- tiedon asiallisuudesta (relevance)

- henkilötietojen poistoprosessin toteutuminen.

Entäpä kansallinen taso? Näyttää ensinnäkin siltä, että meillä viranomaisilla on kullakin vähän omanlaisensa tehtävät ja toimivallat. Kun me Suomessa olemme tottuneet käsittelemään tarkastus- ja virheenoikaisuasioita, on se eräissä muissa maissa ihan uutta ja outoa. Meille puolestaan haasteen asettaa asiallisuusperiaate. Myös tuomioistuimen linjaus lainsäädännön alueellisesta soveltamisalasta suhteessa hakukoneen "sijaintimaahan" tuli monelle vähän puun takaa.

Toinen tunnettu tosiasia on, että eri jäsenmaissa tapahtunut tietosuojadirektiivin kansallinen implementointi ei ole ihan mennyt nappiin harmonisointitavoitteen kannalta. Tässäkin kohdassa voidaan tunnistaa ainakin seuraavat kolme kysymystä:

- miten direktiivin 7 f -artikla on saatettu voimaan ("rekisterinpitäjän ja tiedot saavan sivullisen oikeutettu intressi") eri jäsenmaissa,

- onko "julkinen henkilö" ja "yleisesti käytettävissä oleva tietolähde" riittävän laaja ja toisaalta täsmällinen ilmaus (HetiL 8.1§:n 8-kohta)

- onko "oikeus vastustaa" henkilötietojen käsittelyä toteutettu kussakin maassa direktiivin edellyttämällä tavalla?

Ensimmäinen kohta on meillä toteutettu osin henkilötietolain 4 luvun säännöksillä, jotka koskevat tietojenkäsittelyä erityisiä tarkoituksia varten, osin käsittelyn yleisten edellytysten kautta ja osin jopa tietosuojalautakunnan lupatoimivallalla. Kolmas kohta vastaavasti johdetaan kielto-oikeudesta, tietosuojavaltuutetun tehtävistä ja toimivallasta ja lautakunnan lupa- ja kieltotoimivallasta.

Niin tai näin, uskoakseni monessa maassa katseet käännetään pikku hiljaa kohti omaa lain säädäntöä ja kohti tietosuoja-asetusta. Onko syytä käydä arvioimaan kansallisia lakeja vai olisiko parempi odottaa asetuksen valmistumista? Aika näyttää, tuleeko tuomiolla olemaan jopa nopeuttava vaikutus asetukseen. Ainakin se sellaisenaan kasaa vähän hiiliä komission niskaan. Kun pidämme mielessä, että jäsenmaista on tullut jo nyt painetta komission suuntaan äskeisen pakkotallennusdirektiiviä koskeneen tuomion johdosta, voimme havaita, että eurooppalaisen lomakauden jälkeen meitä odottaa kovasti mielenkiintoinen tietosuojasyksy