Spämmi

Julkaistu 29.8.2014

On esitetty arvio, että pahimmillaan tai parhaimmillaan viestintäverkkojen kapasiteetista yli puolta käytettiin spämmin välitykseen. Nyttemmin verkkojen kapasiteettia kuluttavat isot sisällöt, erilaiset striimatut elokuvat, pelit ja muut. Myös avoimen datan ohjelmissa on olennaista ainakin pitää mielessä siirtokapasiteetin riittävyys. Voidaan myös ajatella, että investoinnit maksavat ja maksumiehiksi joutuvat viime kädessä ihan tavalliset, kunnon kuluttajat.

Kun maahamme implementoitiin aikanaan teletoiminnan tietosuojadirektiiviä vuodelta 1997 valittiin malliksi sähköisen markkinoinnin osalta ennakkosuostumuksen periaate. Tätä koskeva teletoiminnan tietosuoja ja -turvalaki tuli voimaan vuonna 1999. Tuossa laissa varattiin mahdollisuus perustaa kansallinen telemarkkinoinnin kieltorekisteri valtioneuvoston asetuksella. Mahdollisuutta ei kuitenkaan koskaan käytetty.

Sama ennakkosuostumuksen periaate vahvistettiin myös nykyisinkin voimassa olevassa sähköisen viestinnän tietosuojalaissa. Oikeusohjeemme on siis teini-iässä ja toisaalta ilman kieltorekisteriäkin on miten kuten tultu toimeen.

Kuitenkin tietosuojavaltuutetun toimiston elokuun yleisökysymykseen vastanneista yli 90 prosenttia halusi saada maahan valtakunnallisen markkinoinnin kieltorekisterin.

Spämmiongelma on käsitykseni mukaan eri syistä pysynyt aika hyvin kurissa. Verkkoaktivistien uupumaton spämminvastainen työ samoin kuin toimialajärjestöjen koulutus ja ohjauspanostukset ovat olleet todella tarpeelliset.

Nyt vaarana on, että tilanne ryöstäytyy käsistä. Kiristyvä kilpailu, yleinen trendi sähköisen suoramarkkinoinnin lisääntymiseen, sukupolven vaihdos markkinointiväen keskuudessa ja ehkä jopa sähköisten osoitetietojen helppo saatavuus, osin mittavien tietomurtojen seurauksena voivat osaltaan selittää epätoivottua kehitystä. Katseeni kääntyy kuitenkin ennen kaikkea uusiin markkinointikonsepteihin. Tässä muutamia esimerkkejä;

Suostumuksia kerätään erilaisten kilpailujen ja arpajaisten varjolla ehdoin, että henkilötietoja voidaan käyttää "yhteistyökumppanien markkinoinnissa". Tällöin ei tietenkään kerrota niiden lukumäärää, ovatko ne nykyisiä vai tulevia jne. Tietojen hankinta ei ole siis läpinäkyvää.

Toisaalta yleistä on myös tapa ulkoistaa koko prosessi sellaiseen maahan, jossa voimassa on opt out -sääntö tai niissä ei ole mitään sääntöjä. Erilaiset sitä sun tätä pisto comit (joskus jopa .fi:t) ovat esimerkkejä tästä. Toimijan selvittelyt voivat johtaa Välimeren saarille tai vaikkapa väli-Amerikkaan.

Kolmas konsepti on, osoitteiden ostamisen sijasta, ostaa mainostilaa (affiliate-markkinointi) verkkoviesteistä. Toki maksaa kampanjasta, mutta pestä kädet kertomalla, ettei markkinoijalla ole osaa eikä arpaa henkilötietojen käsittelyyn....

Sääntö on selkeä, on oltava kuluttajan ennakkosuostumus sähköiseen suoramarkkinointiin. Poikkeuksetkin pääsäännöstä ovat melkoisen helppoja. Juttu ei siitä huolimatta vaan toimi. Tämän johdosta olemme virittelemässä keskustelua valtakunnallisen kieltorekisterin tarpeesta.