Sormenjälkirekisteri

Julkaistu 30.6.2014
Juhannuksen alla tuli julkisuuteen tieto, että sisäministeriön passirekisterin sormenjälkitietojen käyttöä pohtinut työryhmä esitti, ettei poliisi voi käyttää niitä rikosten selvittämistyössä. Ehkä kesäajasta johtuen uutista ei juurikaan kommentoitu.

Kupletin juoni tässä näytelmässä meni jotenkin näin;

Euroopan unionista tuli meillekin ukaasi, että passeihin pitää saada upotetuksi biometriset tunnisteet. EU ei kuitenkaan vaatinut, että biometrisista tunnisteista tehtäisiin rekisteri. Se oli ihan oma kansallinen päätöksemme, jonka mielekkyyden asetimme tuolloin kysymyksenalaiseksi. Rekisteriä perusteltiin muun ohella sillä, että vuosittain maassamme katoaa noin 400-500 passia. Suurin osa niistä saamieni tietojen mukaan muuten löytyy myöhemmin, yleensä kun lomalta on palattu takaisin kotiin, sukkalaatikosta tai muusta yhtä eksoottisesta paikasta.

Jo tuolloin poliisilla oli kuitenkin mielessään, että myöhemmin passirekisterin käyttöä olisi luonteva laajentaa kaikkeen poliisin toimintaan. Passilakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 25/2005) näet yksioikoisesti todettiin, että "Sormenjälkien käyttöönoton tarjoamat mahdollisuudet ja hyödyt muun muassa rikostorjunnassa tulee huolellisesti selvittää sekä valmistella siitä johtuvat lainsäädännön muutokset." Tämä siitäkin huolimatta, että EU edellytti tietoja käytettävän vain passien hallinnointiin. Samaa mieltä oli eduskunnan perustuslakivaliokunta. Mutta kun kerran kallis rekisteri on hankittu, pitäähän sitä voida käyttää.

Henkilötuntomerkkien ottamisesta, eli siitä millä edellytyksillä poliisi voi ottaa esim. sormenjäljet rikostutkintaa varten säädetään perinteisesti pakkokeinolaissa. Pakkokeinolain 9 luvun 3 §:n mukaan henkilötuntomerkit saadaan ottaa rikoksesta epäillystä. Painavista rikostutkinnallisista syistä poliisimies saa ottaa tunnistamista ja rikoksen selvittämistä varten henkilötuntomerkit tietyillä, lähinnä tutkittavan rikoksen vakavuuteen liittyvillä edellytyksillä myös muusta henkilöstä kuin rikoksesta epäillystä.

Nykyinen, vuoden 1987 pakkokeinolain kumonnut laki on tullut voimaan tämän vuoden alusta. Kysymykseni on, miksei tässä pakkokeinolain säätämisen yhteydessä tai jo joskus aikaisemmin esitetty koko kansan biometristen tuntomerkkien keräämistä rekisteriksi.

Tässä kohtaa huomataan kuinka tällä harjoituksella on liittymäkohtansa äskettäiseen EU-tuomioistuimen päätökseen ns. pakkotallennusdirektiivi-asiassa. Tuomioistuin halusi näet jotenkin rajoittaa henkilöpiiriä, joka joutuu niinkin laajamittaisen toimenpiteen kohteeksi. Rikolliset osaavat todennäköisesti muuttaa toimintatapojaan, joten toimenpiteen vaikutukset saattaisivatkin kohdistua ihan tavallisiin kunnon kansalaisiin. Veronmaksajien rahaa poltetaan johonkin, joka ei välttämättä toimi.

Kehitysehdotukseni, joka perustuu osittain tietosuojaperiaatteille on, että aina tällaisten päänavausten yhteydessä tuotaisiin esiin myös "DPIA" eli henkilötietojen ja muiden perusoikeuksien suojaan liittyvä vaikutusten arviointi. Samoin riskiarviointi olisi mukava nähdä pelkkien positiivisten mielikuvien ohella. Esimerkiksi kiinnostaisi tietää, onko vaara, että muun kuin suomalaisessa passirekisterissä olevan henkilön tehdessä rikoksen epäily kohdistuisi rehelliseen, kunnon kansalaiseen....

Oikeusvaltio-ideaan kuuluu, että viranomaisten toimivallasta säädetään tarkkarajaisesti laissa. Näin on tehty biometristen tunnisteiden ottamisen kohdalla pakkokeinolaissa. Jos poliisi tai joku muu haluaa koko kansan biometriset tunnisteet rekisteriinsä, tulisi se ja sen syyt avoimesti kansalaisille kertoa ja pyytää oikeutta niin tehdä. Henkilötietojen käytön säätelemisellä ei pidä säädellä toimivaltuuksista. Nyt minulle jäi sellainen maku, että toimivaltakysymykset meinasivat jäädä taka-alalle ja perusoikeuksista meinasi tulla tarkoituksenmukaisuuskysymys.

Lopuksi on syytä sijoittaa sormenjälkikysymys laajempaan kokonaisuuteen; edellä jo viittasin sittemmin EU tuomioistuimessa laittomaksi todettuun pakkotallennusasiaan. Siihen päälle voimme laittaa käynnissä olevan hankkeen verkkovalvonnasta. On myös hyvä huomata, kuinka poliisin tiedonsaantioikeuksien laajentamista pohtinut työryhmä lähes vaiettiin kuoliaaksi, se kun ei oikein keksinyt esittää mitään lisävaatimuksia....