Kansainväliset normit ja ohjeet

EUROOPAN UNIONIN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON TIETOSUOJAA KOSKEVAT NORMIT

Direktiivit ovat Euroopan unionin parlamentin ja neuvoston antamia lainsäädäntöohjeita. Direktiivit osoittavat halutun lopputuloksen, mutta lainsäädännön muodot ja keinot ovat jäsenvaltioiden valittavissa. Direktiivin kansallinen täytäntöönpano (implementointi) tapahtuu kansallisella lainsäädännöllä. Osa Euroopan unionin piirissä syntyneestä oikeudesta on myös sellaisenaan sovellettavissa jäsenvaltiossa ilman täytäntöönpanotoimia (esimerkiksi Euroopan unionin neuvoston asetukset).

Tietosuojan kannalta keskeisimmät direktiivit ovat:

• Henkilötietodirektiivi (95/46 EY) yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta. Suomen kansallinen lainsäädäntö on saatettu vastaamaan tätä EY:n tietosuojadirektiiviä 1.6.1999 voimaan tulleella henkilötietolailla.

• Sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi (2002/58 EY) henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla. Suomen kansallinen lainsäädäntö on saatettu vastaamaan tätä direktiiviä sähköisen viestinnän tietosuojalailla (516/2004), joka tulee voimaan 1.9.2004.

Euroopan unionin neuvoston antamat suositukset ja selvitykset



MUUT KANSAINVÄLISET SUOSITUKSET JA SOPIMUKSET

Henkilötietojen käsittelyä koskevia säädöksiä voi olla myös Suomen tekemissä kahden- tai monenkeskisissä kansainvälisissä sopimuksissa. Sopimus sitoo allekirjoittajamaata, kun se on kansallisesti saatettu voimaan. Yleensä tämä tapahtuu sopimuksen voimaanpanoa koskevan lain säätämisellä.

• Euroopan neuvoston antamia suosituksia
• OECD
  
• ILO:n (International Labour Organisation) antamia suosituksia